Kaikille aiheesta kiinnostuneille tiedoksi kiinnostava raportti australialaisesta verkkopohjaisesta & kansainvälisestä tutkinto-opetuksesta. Raportti valottaa muun muassa yleistä opiskelijoiden näkökulmaa verkko-opetuksen haasteisiin (ohjaus, oppimistulokset, mielekkyys) sekä kulttuurisiin eroavaisuuksiin länsimaisten ja aasialaisten opiskelijoiden välillä.

Online learning not the most popular

"Transnational higher education, where students study courses provided by a university in another country, has proved to be one of the fastest growing areas of education exports. The US-based Global Alliance for Transnational Education estimated in 2000 that demand for transnational education would exceed 500,000 by 2020 but the latest research has revealed the usual method of providing transnational education via online courses is not popular with students.

The study found that the majority of students opposed an online-based delivery model and, instead, preferred a hybrid delivery format; they emphasised the importance of face-to-face interaction, and regarded the Internet as a useful, but only supplementary, means of support."

Tiivistelmä raportista löytyy täältä.

Koko raportti löytyy täältä.

Helsingin yliopiston lähiryhmä kokoontui tutusti Aleksandriassa, ja tällä kertaa paikalla oli myös esiintyjiä, Helsingissä ensimmäisen kerran seminaarisarjan aikana, kun Arttu ja Tuomas TKK:lta tulivat esiintymään myös Aleksandrian live-yleisölle.

Case 1: Maarit Sinikangas, Kuopion yliopisto

Lähiryhmämme pohti oman järjestelmän rakentamisen tarvetta ja järkevyyttä verrattuna olemassa olevien järjestelmien hyödyntämiseen. Miksi rakentaa oma järjestelmä oppimispäiväkirjan tekemiseen - eikö esim. kurssilla muutenkin käytettävää moodlea voisi hyödyntää? Lisäksi mietimme, miten saada osallistujat keskustelemaan ja pohtimaan omaa oppimistaan, mikä kuulemma oli ollut vaikeaa. Arvelimme, että kulttuurierot ehkä vaikuttavat tähän - jos kerran itsereflektion taidot paljolti puuttuvat, kuten Maarit kertoi. Ja toisaalta, ehkä 10 opiskelijaa on liian vähän verkkokeskusteluun - jos kriittinen massa ei ylity? Entä jos he eivät tiedä, mistä heidän pitäisi keskustella tai mitä kirjoittaa? Toisaalta, ennen kuin ottaa käyttöön järjestelmän, kannattaa ehkä selvittää, käyttävätkö opiskelijat ehkä jo jotain, ja hyödyntää sitä - pitää siis taas kerran huomata mennä sinne, missä ihmiset jo ovat. Kansainvälisesti on kuulemma todettu, että varsinkin länsi-eurooppalaiset käyttävät ahkerasti facebookia, eivätkä koe tarvetta muun kanavan käyttöön. TKK:lla ja HY:ssä on myös irc käytössä, epävirallisena kanavana.

Case 2: Christian Lindblom, Svenska social- och kommunalhögskolan

Christian presenterade en bra kom ihåg -lista som baserade sig på egna erfarenheter. Vi konstaterade, att det var väldigt nyttigt (och kanske tröstande) att få höra om exempel med också problem, eftersom utan problemen kunde man kanske inte ha fått en lika konktet lista för kommande behov. Och så undrade vi varför en del organisatörer i internationellt samarbete fortsättningsvis stångar sin panna blodig fast andra organisatörer kunde ha erfarenheter att dela med sig.

Case 3: Arttu Piri ja Tuomas Niinimäki, TKK

Arttu ja Tuomashan olivat paikalla kanssamme myös keskustelun ajan, ja osa kysymyksistä ja keskustelusta tuli ACP:n kautta. Pohdintaa herätti kokonaisuutena monien teknisten työvälineiden toimivuus (oli kuulemma hyvä) ja kokonaisuuden pedagogiset haasteet, samoin aikavyöhykkeiden ja kulttuurien erojen aiheuttama lisätyö. Statuspalaverien säännöllisyys kuulosti hyvältä käytännöltä, jota voisi hyödyntää kotimaisillakin kursseilla ja kontaktiopetuksessa.

Olen tutkijana Teknillisen korkeakoulun tietotekniikan laitoksella, ohjelmistoliiketoiminnan ja –tuotannon laboratoriossa (SoberIT). Olen mukana MapIT-tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan kansainvälisesti hajautettuja ohjelmistotuotantoprojekteja johtamisen, prosessien, ja IT-työkalujen näkökulmasta. Omassa tutkimuksessani keskityn hajautetun ryhmätoiminnan organisointiin, ryhmäsuhteiden rakentumiseen ja niiden merkitykseen kansanvälisesti hajautetussa ohjelmistotuotannossa.

Yksikkömme on useana vuonna järjestänyt kansainvälistä Collaborative Innovation Networks –virtuaalikurssia. Kurssille osallistuu opiskelijoita 4-5 yliopistosta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Luentovaiheen jälkeen kurssi muuttuu virtuaaliseksi, jolloin monikansalliset opiskelijapienryhmät tekevät omaa ryhmätyötään. Ajoittain pidetään virtuaaliluentoja, joissa ovat paikalla kaikki kurssin opiskelijat. Kurssilla on ollut mukana opiskelijaryhmiä TKK:lta, Saksasta Kölnin yliopistosta, Italiasta Leccen yliopistosta, sekä USA:sta Bostonin yliopistosta ja Savannahin yliopisto. Suuri osa kurssilla tapahtuvasta kommunikaatiosta tapahtuu erilaisia kommunikaatio- ja ryhmätyöteknologioita hyödyntäen. Lukuvuonna 2007-2008 toimin kurssin assistenttina ja osallistuin kurssille opiskelijana.

Jag är sedan 1999 IT-ansvarig i Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. På grund av att vår enhet är så liten sköter jag en stor mängd varierande uppgifter som har med IT eller IKT att göra - det mesta förutom kanske rent IT-stöd (och ibland till och med det). Sedan 2001 har en betydande del av mitt jobb varit att utbilda och handleda vår undervisningspersonal i användning av nätbaserade verktyg för att skapa nätkurser. Jag har utöver det hållit en mängd kurser för svenskspråkig undervisningspersonal från andra delar av Helsingfors universitet i samarbete med HU:s central för undervisningsteknologi.

Jag sitter också med i det organ (SvIKT - Svenskspråkigt IKT-samarbete - http://blogs.helsinki.fi/sviktsamarbete) som försöker befrämja samarbetet inom IKT-undervisning i Helsingforsregionen. Målet för SvIKT är att genom samarbete kunna erbjuda de olika högskolornas personal ett bredare urval av kurser på svenska samt att försöka uppnå en gemensam IKT-undervisningsstandard (t.ex. HU:s IKT-körkort) för studerande.

2007 genomförde vi på SSKH den första internationella nätbaserade kursen - EU Enlargement and the Consolidation of Democracy in Eastern Europe - i samarbete med Humboldt-Universität i Berlin. Om framgångar och motgångar i det projektet skall jag berätta mera 9.12

Vi ses då!

Christian Lindblom

Helsingin yliopiston paikallisryhmä kokoontui marrakuun seminaariin jälleen oppimiskeskus Aleksandriassa, tällä kertaa kymmenen hengen porukalla. Keskustelua herättivät alustusten pohjalta tällaiset asiat:

Idea tandem-opiskelijoiden hyödyntämisestä koettiin hyvänä pedagogisena ideana, jota voisi perusajatukseltaan hyödyntää jollain tapaa myös muussa kuin kielten opetuksessa. Ryhmässämme ehdotettiin, että jokaiselle kansainvälistä verkko-opetusta suunnittelevalle opettajalle osoitettaisiin 'verkko-opetuksen tandem-mentori', joka olisi toinen opettaja (samalta tieteenalalta), jolla jo olisi runsaasti kv-verkko-opetuskokemusta. Tästä olisi varmasti apua erityisesti kv-opetuksen käynnistämisen kiemuroissa.

Kansainvälisen verkko-opetuksen arviointikäytänteet puhututtivat myös ryhmämme jäseniä. Arviointikäytänteet koettiin monin tavoin haasteellisina opettajan ylitettäväksi. Kuitenkin alustuksissa mainittu arvosanoista keskusteleminen tai neuvotteleminen opiskelijaryhmän kanssa nähtäisiin monin tavoin tarpeellisena ja hyödyllisenä opettajille itselleen (ja tietysti myös opiskelijoille) perinteisemmässäkin opetuksessa kotiyliopiston sisällä. Suomalaiset opiskelijathan eivät juuri tämäntyyppisiä keskusteluja opettajan kanssa oma-aloitteisesti käy, vaikka heitä siihen kannustettaisiinkin.

Useissa kohdissa esiin tuotu ajatus opetuksen suunnittelusta tiimeissä ja opiskelijoiden kanssa nähtiin erittäin hyvänä suuntana perinteisemmälle mallille. Kuitenkin monilla tieteenaloilla opetusohjelmien 'jäykkyys' ja lukkoon lyödyt vaatimukset & sisällöt sekä tietynlainen 'opetuksen & opiskelun perinne' rajoittavat opettajien mahdollisuuksia ottaa uudenlaisia opetusmenetelmiä ja pedagogiikkaa luovasti ja rohkeasti toteutettavaksi, kovin nopealla aikajänteellä ainakaan.

Edellisen seminaarin jälkeen oli hyvä kuulla alustajilta selkeitä hyötynäkökulmia kv-verkko-opetukseen ryhtyvälle opettajalle, koska olemme monesti jo kuulleet, kuinka työlästä opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen opettajalle on. Kv-verkko-opetus voi siis olla opettajallekin innostavaa, iloa tuottavaa ja motivoivaa sen lisäksi, että parantaa yo:n kansainvälistä kilpailukykyä, antaa opiskelijoille uudenlaisia elämyksiä ja verkostoitumisen mahdollisuuksia.

Tällaista tällä kertaa - jatketaan ajatusten vaihtoa jälleen joulukuussa!

Jyväskylän yliopistossa oli seminaaria seuraamassa 12 osallistujaa ja keskustelu oli vilkasta. Keskustelimme mm. siitä, että kansainvälisten opintojen tarjoamisessa opettajien tekninen osaaminen ja kielitaito voivat muodostua kynnyskysymyksiksi. Todettiin myös että eri toimijat pohtivat kukin tahollaan samoja kysymyksiä, joten olimme yksimielisiä yliopistomme kv-toimijoiden verkostoitumisen tarpeesta. Aiemmin tiedon ja kokemusten jakamista oli tehty jo päättyneessä Verkotu-hankkeessa, mutta yhteistyötä olisi syytä viritellä uudelleen.

Tiedon jakamista ja asiantuntija-apua kaivattiin erityisesti seuraavissa asioissa:
- Hallinnollinen puoli kuten opinto-oikeuksien rekisteröinti
- Sopimukset, tekijänoikeussopimukset
- Tiedottaminen
- Laskutus (tällä hetkellä ongelmallista koska virtuaalilaskutus puuttuu)
- Kulttuurierot, mm. niiden vaikutus oppisisältöihin sekä tekijänoikeuksiin

Toimin Turun yliopiston Historian laitoksella verkko-opetukseen ja Internetiin liittyvissä tehtävissä, jossa suunnittelen ja toteutan historiaan liittyviä verkko-opetusympäristöjä sekä toimitan kansallista Agricola-Suomen historiaverkko sivustoa

Kokemuksia verkko-opetuksesta:
- Turun yliopiston avoimen yliopiston kulttuurihistorian kurssit 1990-luvun lopussa
- Historian valtakunnallista verkko-opetus hanketta olen koordinoinut vuodesta 2000 lähtien.

Kokemuksiani kansainvälisistä verkkokursseista olen saanut mm seuraavista kv. hankkeista:
- eHLEE – eHistory Learning Environment and Evaluation (2004 –2006)
(Pilottikurssina: Identities in European History)
- Nordplus-hanke Nordiskt virtuellt nätverk för historia 2006-
- Vedän eurooppalaisten historianlaitosten yhteistyöprojektissa CLIOHnet2:ssa työryhmää: “E-learning & digitization in history” vuodesta 2006 lähtien.

Helsingin yliopiston paikallisryhmä kokoontui seminaariin oppimiskeskus Aleksandriassa yhdeksän hengen porukalla. Keskustelimme vilkkaasti pullakahvien äärellä - tässä muutamia keskeisiä havaintojamme, joita ehdin keskusteluistamme koostaa.

Kansainvälistä verkko-opetusta suunniteltaessa ollaan monipuolisten peruskysymysten äärellä, jotka tulee suunnitella perinpohjaisesti ja niistä pitää pystyä myös yhdessä sopimaan. Olennaista on yhteisten linjojen määrittely esimerkiksi näissä asioissa:
* aikataulut
* tavoitteet (oppimiselle)
* laatutavoitteet ja kriteerit
* arviointikäytänteet
* rahoitus ja palkkiot
* resurssointi
* vastuut ja tehtävät
* pedagogiikka ja opetusmenetelmät
* opiskelukulttuuri

Keskusteluissa keskeiseksi kysymykseksi nousi - miksi yhteistyötä tehdään? Nähtiin tärkeäksi pohtia etukäteen, millaista hyötyä 'meille' (yliopistolle, opettajalle, opetukselle, opiskelijoille, oppimistuloksille jne.) tästä kaikesta panostuksesta on?
=> input -> output -> learning outcomes
=> vastuu opiskelijoiden oppimisesta!

Keskustelimme paljon myös kv-verkko-opetuksen mitoituksesta, sillä mm. kurssien mitoittaminen on haasteellista erityisesti silloin, kun rahoitus on ulkopuolista ja palvelut tilataan ostopalveluna. Myös opettajan oman työn resurssointi on hankalaa, kun ei ole valmiina mitoitussapluunaa suunnitten apuvälineeksi (resurssointi, ajankäyttö, hinnat, korvaukset). Jos verkko-opetus vie opettajalta (ja opiskelijalta) enemmän aikaa kuin lähiopetus, niin kuinka paljon tuota lisää vielä kansainvälisyyden huomioiminen? Opettajan aika kuluu helposti erilaisiin selvitystöihin; mistä saa rahoituksen, mistä opiskelijat, mistä neuvontaa? Opettajat ja suunnittelijat kaipaavat valmiita 'raameja' ja sopimusmalleja opetuksen suunnittelua ja toteuttamista varten - siihen toivottavasti tämäkin seminaarisarjamme antaa osviittaa.

Tulimme keskusteluissa sellaiseen johtopäätökseen, että kansainvälisen verkko-opettajan olisi hyvä olla verkko-opetuksessa mieluummin ekspertti kuin aivan noviisi. Tällöin hän voi panostaa enemmän kv-opetuksen erityispiirteisiin, kun verkko ympäristönä on jo tuttu, eikä vie niin paljon perehtymisaikaa. Opettajien ja suunnittelijoiden tulisi myös pohtia, miten kv-opetus saadaan integroitua osaksi 'normaaliopetusta', koska se on usein hankepohjaista toimintaa.

Lopuksi vielä linkkivinkki kaikille:

* HY:ssä koulutusyhteistyösopimusten laatimisen ohjeistus löytyy englanniksi wikistä.
Guidelines on joint programme agreement sisältää myös sopimusmallin.

* HY:n wikissä on myös englanninkielisen opetuksen ABC-opas erikseen (kehitystyö kesken).

Nämä linkit ovat kuitenkin yleispäteviä kaikille (eivät HY-spesifejä).

Jatketaan aktiivista keskustelua toisessa seminaarissa 3.11.!

Olen Svenska handelshögskolanin ruotsin kielen ja viestinnän lehtori ja olen vuodesta 1971 kehittänyt oppimateriaaleja, kielikursseja ja oppikirjoja yliopistollisen opetuksen, täydennyskoulutuksen sekä liike-elämän tarpeisiin. Vuodesta 1998 olen kehittänyt verkkokursseja ja verkkokurssi Swedish as a foreign language sai European label laatupalkinnon vuonna 2001.

Swedish-kurssi on alusta lähtien ollut kansainvälinen verkkokurssi. Vuosina 2001-2004 kurssi toimi EU-projektina ja yhteistyökumppanit olivat Latviasta, Puolasta ja Virosta.
Tällä hetkellä teen yhteistyötä Pietarin taloustieteen yliopiston kanssa (Finec) ja Viron, Kulturråd för den svenska minoriteten i Esland, kanssa.
Lisäksi olen Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen ja ruotsin jaoksen puheenjohtaja.

Olen opettava tutkija Teknillisen korkeakoulun matematiikan ja systeemianalyysin laitoksella. Virkatehtäviini kuuluu tutkimusta sekä opetusta pääasiassa matematiikan peruskusseilla. Olen väitellyt filosofian tohtoriksi 2005 Helsingin yliopistossa pääaineenani matematiikka.

Olen ollut mukana erilaisissa matematiikan verkko-opetukseen ja interaktiivisiin digitaalisiin oppimateriaaleihin liittyvissä hankkeissa noin vuodesta 2000 lähtien, TKK:lla noin kolme vuotta ja aikaisemmin Helsingin yliopistossa. Vuodesta 2006 lukien olen toiminut valtakunnallisen MatTaFi-virtuaaliyliopistohankkeen/-verkoston koodinaattorina.

Tällä hetkellä olen koodinoimassa matematiikan verkko-opetukseen ja oppimateriaaleihin liittyvää saksalais-suomalaista yhteistyöhanketta, joka on pilottivaiheessa. Olen myös mukana useissa TKK:n perusopetuksen kehittämiseen ja digitaalisiin oppimateriaaleihin, mm. harjoitustehtävien automaattiseen tarkastamiseen, liittyvissä hankkeissa.

Linkkejä:

• Virallinen kotisivuni
• intmath.org